Erciyes 3917m seikkailu tulivuorella ja paluu Elmali dagille osa 2/2

Matkalla leiriin löytyi myös kilpikonnavauva.
Loman toinen seikkailu oli alkamassa.
Kävelimme kahdestaan taas pienessä Elmalin kaupungissa kohti vuorta. Tunnelma oli samanlainen kuin vuosi sitten jolloin yritimme vuoren valloitusta ensimmäisen kerran. Tällä kertaa leiripaikka sijaitsi kuitenkin paljon kauempana kaupungista ja edessä oli kuuden kilometrin vaellus leiriin. Huipulle nousu tehtäisiin eteläseinämää pitkin. Varjolämpötila +32 astetta piti huolen siitä että siirtymällä ei tullut kylmä. Rinkoissa oli yhteensä 18kg vettä, mutta kun sen laskee kahdelle henkilölle, kolmelle päivälle niin keskiarvo ei helteessä ole kummoinen = noin 3 litraa / henkilö / päivä. Leiriin siirtymisen teimme kaikessa rauhassa, ihailimme matkalla maakilpikonnia, tutkimme erilaisia hyönteisiä ja nautimme upeista maisemista. Maisemat olivat todellakin huikaisevan kauniita sillä alhaalla laakso oli jo lähes 500 korkeusmetriä alempana. Saavuimme leiriin 1500 metrin korkeuteen myöhään iltapäivällä. Oikeastaan täydelliseen aikaan sillä ruokailu ja leirin pystytys vei sen verran aikaa että pääsisimme nukkumaan lähes heti ruokailun jälkeen.

Mukana oli vain sisäteltta, luotimme että sää pysyy hyvänä. Vasemmalla huippu jossa kävimme vuotta aiemmin nyt kohteemme oli keskellä kuvaa.
Heräsimme varhain sillä halusimme nousta 1000 metrin korkeuserosta mahdollisiman paljon aamun viileydessä. Lämpötila olikin mukava +12 astetta. Mietin aamupalalla oloani, tämä oli ollut kummallinen reissu. Ensin oli Tiina kipeänä, sitten kaksi ryhmän jäsentä tunsi olonsa huonoksi ja nyt lähes viikkoa myöhemmin minun aamuni ei käynnistynyt oikealla tavalla. "Moottorista" oli tehot hukassa. Nousu kohti huippua kuitenkin aloitettiin. Päätin että nyt huipulla käynti ei jäisi tämän huonon olon vuoksi tekemättä. Ensimmäiset 500 korkeusmetriä meni vaivalloisesti, olimme silloin 2 kilometrin korkeudessa. Mielessäni alkoi olla hyvin vahvasti leiriin paluun tunnelmat. Tuntui kuin kävisin 30% tehoilla, oli vaan pirun huono ja vetämätön olo.

2200 metriä, istuin ja mietin. Vieressä Tiina tsemppasi: "Jaksaa, jaksaa! 300 metriä enää!"
Metri metriltä nousu jatkui ja tehot tippui. Tuntui kuin olisi ollut kiipeämässä ilman happilaitteita Everestille. Lopulta edessä näkyi maahan valettu pieni astia, huippu! Olimme todellakin Elmali dagin 2505m korkealle huipulla ensimmäisinä pohjoismaalaisina. Maisemat olivat upeat mutta en jaksanut niistä siinä vaiheessa riemuita. Olin ihan poikki. Yksin olisin kääntynyt takaisin jo kauan aikaa sitten mutta kiitos kannustuksen, olin huipulla!


2450m maisema kohti leiriä huipun läheltä. Teltta lähes keskellä kuvaa olevan varjon laidassa.
2505m Elmali dagi. Hymyä ei tältä nousijalta irronnut, voimat ei vaan riittäneet.
Paluu leiriin oli minulle huomattavasti helpompaa. Etsimme 1900 metrin korkeudessa tauolla skorpioneja mutta ainoa löydös oli kuollut arolukki. Sitä tutkiessa näin silmäkulmassa kuitenkin liikettä. Joku kävi vilkaisemassa toimintaa kiven alla olevasta kolosta. Odotin jonkin aikaa mutta vilkaisija ei tullut enää aukolle joten päätin kääntää kiven varovasti ympäri. Ja sieltä löytyi elävä arolukki. Kokoa sillä oli noin 10cm. Arolukeilla on todella pelottavan suuret leuat sillä ne eivät käytä myrkkyä vaan tappovoima perustuu juoksunopeuteen ja leukojen voimaan. En siis koettanut ottaa lukkia käteen vaan käänsin kiven varovasti takaisin paikoilleen.

Leiriin päästyä voimat palasivat iltaan mennessä normaaliksi ja seikkailimme pimeän tultua läheisessä kuivassa purouomassa. Löysimme lisää kummallisuuksia sillä täällä oli maassa koloja joista löytyi todella suuria sammakoita. Rutikuivassa maastossa sammakoita. Päivät ne pysyttelevät maan sisässä ja öisin etsivät ruokaa. Uskoisin että ne ovat todella kuivassa, lähes vedettömässä maastossa koko kesän noin puolivuotta.

Seuraavana päivänä palasimme takaisin hotellille ja jatkoimme "rantalomaa".
Uskoin että Elmali dagin seikkailut oli nyt seikkailtu ja jatkossa en tälle vuorelle enää palaisi mutta 6 vuotta myöhemmin olin siellä taas. Silloin löysin alueelta lisää mielenkiintoisia eläimiä ja olin tekemisissä myös kullan kanssa. Siitä tulee uusi kertomus tammikuussa 2016.

LINKKI: 2006 Elmali dagi 2505m. Kultaa huipulla!