2006 Elmali dagi 2505m. Kultaa huipulla!


Toukokuussa 2006 päätin kuuden vuoden tauon jälkeen palata Elmali dagille.
Leiripaikaksi valikoitui sama kuin viime reissulla eli vuoren eteläpuolinen laakso. Olimme saapuneet Elmalin pieneen kaupunkiin bussilla reittiä Alanya - Antalya - Elmali, matkaa kertyi 250km. Leiriin vaelluksella näin puolimatkassa käärmeen. Käärme eteni avonaisessa maastossa nopeasti joten tiputin rinkkani ja lähdin juoksuun. Käärme ehti mennä pusikkoon mutta löysin sen sieltä. Ihastelin upeaa käärmettä, sen väritys on mahtava. En tunnistanut käärmettä joten pysyin siitä vähintään metrin etäisyydellä. Fiilistelyn jälkeen jatkoimme matkaa leiriin.


Vuoden 1999 valloitushuippu näkyy mutta vaellus jatkuu.
Leirissä.
Auringon laskiessa tutkimme taas leirin ympäristöä mutta emme löytäneet kuin maakoloissa piileskeleviä sammakoita ja pieniä hämähäkkejä. Kilometrin päässä taivaalla kaarteli suuri joukko partakorppikotkia. Niitä oli arviolta 30. Teki mieli lähteä katsomaan minkä yllä ne liitelivät, oliko siellä kenties alueen sudet saalistaneet eläimen eivätkä korppikotkat uskaltautuneet heti apajille? Aurinko kuitenkin laski joten oli pakko mennä nukkumaan.

Kaukana siintää Ak Dagi yli 3km korkea vuori jolla tulen vielä joskus käymään.
Aamulla aloitimme nousun tutulle vuorelle tai vuori oli minulle tuttu ja matkaseuralaiselle ensimmäinen vuori turkissa, ensimmäinen vuori yleensäkin ja ensimmäinen käynti turkissa. Valitsin nyt reitin joka oli alusta jyrkempi ja nousisi läheisen matalamman vuoren huipulle. Sieltä nousu jatkuisi loivempaa harjannemuodostelmaa pitkin kohti huippua. Alkumatka noustiinkin paikoin "nelivedolla" ja saavutimme todella nopeasti ensimmäisen huipun. Pidimme taukoa ja ihailimme maisemia. Samaiset korppikotkat olivat taas taivaalla, samassa paikassa kuin illallakin. Välillä niitä laskeutui maahan tai vastaavasti nousi maasta takaisin taivaalle.

Mustien leskien huippu jää taakse ja nousu jatkuu.
Siinä taukoa pitäessä kiinnitin yhtä äkkiä huomioni kivillä tapahtuvaan liikenteeseen. Mustia hämähäkkejä käveli ripeää tahtia kaikkialla ympärillämme. Aivan kuin ne olisivat etsimässä ruokaa kun oli vielä aamun viileyttä ilmassa. Aloimme tutkimaan hämähäkkejä tarkemmin - mustialeskiä! Ympärillämme oli 10 metrin säteellä varmaan 500 mustaleski hämähäkkiä! Istuminen loppui siihen ja kopistelimme rinkat selkään. Mustanlesken purema itsessään on harvoin tappava mutta hämähäkin hermomyrkky aiheuttaa päiviä kestävän erittäin voimakkaan kivun. Nykyään sen puremaan kuollaan harvoin, kiitos hyvin saatavilla olevien vastamyrkkyjen. Mutta poistuimme siis nopeasti alueelta, emme halunneet aloittaa kivun kokeilua tällaisessa - keskellä ei mitään paikassa.


Leiristä huipulle meni aikaa vain 6 tuntia. Nousussa ei tapahtunut mitään erikoista. Tasaista taaperrusta paahtavassa helteessä. Ainoa ero täällä korkealla oli se että jos sattui tuuliseen paikkaan niin tuuli oli kylmä, sen vuoksi takit olivat kokoajan helposti saatavilla. Huipulla fiilis oli leppoisa. Kaivoin taskusta kultaisen sormuksen ja hautasin sen vuoren huipulle. Elämässäni oli vajaa vuosi sitten alkanut uusi luku, joten sormus sai jäädä tänne, muistojen huipulle. Oli aika ponnistaa eteenpäin ja aloittaa uusi elämä tyhjältä pöydältä.


Reissun jälkeen tutkin nettiä ja mietin mikä käärme oli kyseessä. Täysin vastaavaa ei äkkiä löytynyt joten laitoin kuvan eteenpäin. Vastaus saapuikin pian; Cat snake. Olin bongannut ja kuvannut käärmeen alueella jossa se on nähty viimeksi 34 vuotta aiemmin! Sattumalta tein siis oikein mukavan bongauksen.


Elmali Dagi ja reittejä huipulle.