2011 Karhutarinoita - Taukopaikan bongaus

Hyvin, hyvin tuore sudenjälki.


Karhupolku.
Olin taas Kainuussa ja menossa oli jo toinen yö kahden yön reissustani. Saldona oli tähän mennessä vain yhdet tuoreet suden- ja karhunjäljet. Vaikka olin osin tutulla alueella niin jostakin syystä jälkiä tällä alueella oli nyt vähän. Vanhoja jälkiäkään ei tahtonut löytyä mistään. Lopulta kun toinen ilta alkoi jo hämärtymään, törmäsin paljon kuljettuun karhupolkuun. Ihmettelin miksi sitä oli käytetty niin paljon vaikka ympäristöstä en löytänyt yhtään tuoreita jälkiä? Yleensä karhut välillä hortoilevat näiltä poluilta sivuun ja jälkiä alkaa löytymään kohtuullisesti polkua lähestyttäessä.

Kun vihdoin löysin tällaisen aktiivisen polun oli sitä lähdettävä seuraamaan. Se jatkui kangasmaastosta risukkoiselle suolle ja haarautui useaan pieneen polkuun, jotka näyttivät lopulta katoavan maastoon. Palasin polkua pitkin hieman tulosuuntaani ja huomasin mäkien välissä suouran jossa näkyvyys olisi kohtuullinen. Jos suolla sattuisi jotakin liikkumaan, olisi paikastani edes pieni mahdollisuus päästä näkemään kulkija ja ehkä ottaa siitä myös valokuva.


Karhu tuli melko lähelle, en voinut enää kuvata edes zoomilla.
Asetuin kyykkyyn pienen männyn juurelle ja meni vain muutama minuutti kun karhu ilmestyi näkyviin. Ihmettelin tuuriani. Aloitin empimättä tapahtuman videoinnin. Karhu kulki hiljakseen eteenpäin ja sen katse viipyili pitkiä aikoja jossakin kaukaisuudessa. Karhu taisi olla paahtavan hellepäivän jälkeen vielä uneliaassa olotilassa. Sydämeni pamppaili rinnassa, tuli heti sellainen fiilis että tässä on menossa taas yksi elämäni suurista karhukokemuksista. Tällaisessa rauhallisessa tilanteessa tunnelma ja kunnioitus karhua kohtaan nousevat pilviin. Tunne on kuin maailmassa ei olisi muita kuin minä, kamera ja karhu, kaikki ulkopuolinen katoaa.

Samalla karhun kulkusuunta muuttui lähes suoraan minua kohti, se tuntui kulkevan ojien reunoja pitkin. Tilanteessa ehti tulla mieleeni myös hyvin epämääräinen tunne, olenko tarkkailija vai lymyävä saalis? Kymmenen metrin päässä karhu teki vihdoin uuden suunnanmuutoksen ja lähti kulkemaan poikittain edestäni. Välillä se pysähtyi ja selkeästi kuunteli luonnonääniä, jossakin raakkuivat korpit ja lokit. Oliko lähellä jonkin eläimen raato? Se ei huomannut minua, vaikka tuuli kävi suoraan minusta karhuun päin, ei vaikka jouduin kuvauksen vuoksi välillä hieman liikkumaan. Katselin haikeana kun karhu siirtyy kameran ulottumattomiin ja peittyi risujen taakse. Minuutin kuluttua sain sen vielä lyhyeksi aikaa näkyviin, se seisoi suolla ja kuopi maata, kunnes jatkoi taas matkaansa kadoten metsikköön. Aamuyöstä pääsin näkemään vielä muutaman kilometrin päässä toisen karhun. Se ilmestyi vauhdilla suolle, käveli sen poikki nenä maata viistäen ja katosi samalla vauhdilla metsään. Reissun lopussa löysin vielä kahdet tuoreet karhun jäljet joista toinen oli lienee erauspoikasen.

Taas tuli mieleeni että juuri kun alkoi tuntumaan että metsät ovat täysin tyhjiä niin silloin alkoi tapahtumaan. Toimintaa oli muutamia tunteja ja taas metsä hiljeni. Sellaista suurpetojen etsintä on, tulee jo tunne että ei täällä mitään ole, kunnes karhu seisoo edessäsi.