4.2.2016 Lämpökamera kokeilua ja hirvibongauksia.


Tänään oli täydellinen päivä ulkoiluun. Aamun harmaus vaihtui päivällä selkeään taivaaseen ja niin keväiseen lämpötilaan. Kohteeksi otin viime lauantain alueen, pääasiassa silloin bongaamieni suden jälkien vuoksi. Jos susi liikkuisi edelleen samalla alueella pääsisin näkemään taas ainakin tuoreita jälkiä. Maassa oli nimittäin uusi viiden sentin lumikerros joka oli haudannut kaikki yli 20h ikäiset jäljet alleen. Kuljin pitkän matkan ilman mitään havaintoa, tuoreita hirven jälkiä löytyi juuri niiltä alueilta missä oletin niiden talvella oleskelevankin. Peuran jälkiä oli melko vähän, siis peura kantaan suhteutettuna. Yllättäen peurat ja kauriit oleskelevat talvisin melko paljon harvoissa metsiköissä mäkien huipuilla.

Merikotka, tuttu yksilö viime kesältä.
Saavuin iltapäivällä mukavaan paikkaan jossa päätin paistaa makkarat. Fiilis oli korkealla, syy siihen oli upealla säällä ja lähenevällä auringonlaskulla sillä silloin hirvet aktivoituisivat. Tähän mennessä päivän saldo oli vain muutamia pakenevia peuroja. Nuotiolla istuskellessa taivaalta kuului suuren linnun siipen humina. Oletin äänen tulevan kotkasta mutta kameraa kurkotellessä huomasin että humina lähtikin korpista. Se kävi tsekkaamassa nuotiolla olijan ruokakelpoisuuden. Makkarat popsittuani jatkoin matkaa. Saavuin pian pellon laitaan ja taas taivaalta kuului tuttu siipien humina, korppi? Siirsin katseeni ylös ja 30 metrin korkeudella teki äkkikäännöstä merikotka. Ympärillä olevien puiden ja oman kohelluksen vuoksi en ehtinyt kotkaa kunnolla kuvaamaan mutta sain siitä pikaisen otoksen ennen kuin se katosi puiden taakse.

Kauris mäen harjanteella.
Siellä se katseli kulkijaa.
Tauon jälkeen pääsin kuvaamaan kauempaa kaurista ja lopulta löysin hirvenkin. Ensin se juoksi minua karkuun mutta tiesin että kauas se ei menisi. Lähdin sivusta kaartaen kohti sen oletettua paikkaa ja lopulta hiljaa hiipien löysin sen puiden takaa lymyilemästä. Se näki minut ja katsoi liikkeitäni. Tai näki mutta ei ollut yhtään varma kulkijasta sillä välillä se oli taas sen oloinen kuin minua ei olisi olemassakaan. Pääsin lähestymään kohtuulliseen kuvauspaikkaan ja pakollisten kuvien jälkeen vain nautin tilanteesta ja ihastelin hirven suurta kokoa.

Ilta alkoi hämärtymään ja hämärtymisen jälkeen hämärtyi lisää. :)
Metsissä ei tapahtunut mitään ja ennen autolle paluuta kävin tsekkaamassa alueen pohjoismetsät. Kuten arvelinkin siellä oli vain puhdasta lunta, ei juuri jäljen jälkeä. Pistokoe vahvisti edellisen kesän "mutu" havaintoni joten tulevana kesänäkin ko. alue saa jäädä minun bongausreviirin ulkopuolelle. 400 metriä ennen autoa pääsin kuvaamaan vielä yhden hirven joka seisoskeli kallioisella mäellä. Jätin hirven seisomaan ja jatkoin kuvauksen jälkeen kohti autoani. Alkoi tulla jo illan pimeys.


Testasin retkelläni myös edullista Fluken lämpökameraa.
Edullisuus tosin ei tässä tarkoita mitään 49 egee. Tässä mallissa oli miinusta pieni koko, pieni koko, pieni näyttö. Tosin suuri kokoisessa miinusta olisi varmaan sen suuri koko, eli ota selvää kumpi olisi parempi. Kyseessä oli edullinen kameramalli jonka erottelukyky pitkällä matkalla oli huono. 100 metristä olisi tuskin peuran lämpöä taustasta saanut näkyviin sillä tämä laite on tarkoitettu lähietäisyydelle. Kesällä pusikoissa ja niiden reunoilla tästäkin voisi olla apua esim. Kainuussa lymyileviä karhuja etsiessä? Yllättävää oli kuinka pitkältä laite mittaa lämpötiloja. Kuvassa vasemmalla on taivaanlämpötila joka on minusta täysin oikea ja oikealla on varjoisen metsän "pintalämpötila". Ilman lämpötila varjossa oli virallisesti -1 ja joissakin notkoissa -3 astetta. Joskus olisi mukava testata jotakin välikoon vieläkin laadukkaampaa kameraa.


Kommentit