2005 Puhdasta Helvettiä! Erciyes 3917m ja Tahtali 2366m, Turkki.

Tulivuori Erciyes dagi 3917m

Tältä matkalta puuttuvat valokuvat, kertomus on kuvitettu muutamalla toisen matkan kuvalla.
Lyhyt yhteeveto reissusta.

2005 oli vilkasta aikaa. Tammikuussa Norjassa, kesäkuussa Norjassa, nyt oli elokuu ja saavuimme Turkkiin, ensi kuussa pitäisi vielä ajaa Norjaan. Turkissa tavoitteena oli tehdä uusi reitti upealle Keski-Anatoliassa sijaitsevalle tulivuori Erciyesille 3917m.

Olimme perillä aamuyöstä ja ehdimme nukkua hotellissa muutaman tunnin kun kummankin maha alkoi huutamaan ruokaa. Oli pakko lähteä Kemerin keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Lähes kaikki ravintolat olivat kuitenkin kiinni, mutta pitkän etsimisen jälkeen löysimme lopulta aamupalaa. Aamupalalla oli kuitenkin kummallinen fiilis, tuli mieleen; "Oliko tämä vain meille pikaisesti pöydälle jääneistä kamoista väsätty annos?" Jotenkin vain koko paikan fiilis oli sellainen, todellinen sivukujan löytö! Päivä meni kuitenkin hyvin, ostimme ruokaa, kävimme rannalla ja vuokrasimme auton jolla lähtisimme seuraavan yönä 700 kilometrin ajomatkalle kohti vuorta.

Heräsimme klo.01 ja ystäväni valitteli mahakipua. Kävin itsekkin ennen lähtöä vessassa ja yllätyksenä vatsani oli löysä. Olo oli muuten kummallakin hyvä, joten päätimme lähteä matkaan. Päivä kului nopeasti ja pääsimme lopulta kello 10 aikaan perille. Olimme reitin lähtöpisteessä, paahtava aurinko porotti niskaamme keskellä avointa vuoristomaastoa. Kumpikin tunsi olonsa heikoksi, vatsaan sattui ja taitoi pieni kuumekin olla nousussa. Kaiken lisäksi vatsamme olivat taas sekaisin.

Reippaat miehet laittoivat kuitenkin rinkat selkään ja nousu alkoi. Leiripaikalle ei olisi kuin 350 korkeusmetriä, näin helpossa maastossa reilu tunti. Kello 12 oli kuitenkin mennyt jo kaksi tuntia lähdöstä ja olimme nousseet 150 metriä! Vieressä oli teräväreunainen kanjoni ja päätimme laskeutua sen pohjalla olevaan varjoon. Levitimme makuualuset ja -pussit, ja kävimme lepäämään. Heräsimme klo.16! Olo oli hiukan parempi ja nauroimme nopeaa nousuvauhtiamme. 6 tuntia ja 100 metriä autoa korkeammalla. Pakkasimme tavarat ja nyt oli pakko tsempata, pimeys tulisi päälle jos emme ehtisi leiriin saakka. Ja me tsemppasimme, olimme leiripaikalla klo.18.30, kasasimme teltan ja taas nukuimme.

Seuraavana aamuna kaverillani oli jo hyvä olo, mutta minulla vatsatauti jatkui. Päätimme kuitenkin lähteä yrittämään huipulle. Raahustimme ylös ja lopulta 3000 metrissä minun oli pakko keskeyttää nousu. Ensi kertaa nousuni loppui omaan kipeyteeni. Jäin varjoon lepäämään kun kaverini kävi hieman korkeammalla katsomassa reittiä. Huipulle emme kuitenkaan päässeet, kiitos kuului tästä varmaankin sille epäilyttävälle aamupalalle. Palasimme ajan kanssa takaisin hotellille ja muutaman rantapäivän jälkeen kaverini lähti takaisin Suomeen. Jäin itse vielä viikoksi seikkailemaan.

Tahtali dagi 2366m.

Toisella viikolla tavoitteeni oli yksin nousu Tahtalille 2366m. Vuori nousee korkeuksiin suoraan merenrannasta, joten maisemat huipulta ovat upeat. Olin käynyt tällä huipulla 4 vuotta aiemmin, joten reitti olisi hyvin tuttu. Toinen viikko alkoi kuitenkin hieman erikoisesti. Olin kaupungin takamaastossa ja päivä oli helteinen, varjossa mukavat +39 astetta. Riisuin vaelluskengät ja asetuin istumaan kivelle. Muistan tapauksesta lyhyen "muistiklipin" - laskin jalkani kivelle ja jalan vieressä oli skorpioni. Sitten se kipu alkoi! Kipu oli julmetun kova ja silmissä sumeni, kuin olisi tullut kaatokänni päälle selvin päin + tuo valtava kipu. Otin kengät käteen ja hoipertelin läheiselle tielle. Sitten oli tunnin pätkä josta on lyhyitä muistikuvia kunnes kipu lievitti ja olo alkoi paranemaan. Olin hoiperrelut tielle, huitonut auton pysähtymään ja saanut selitettyä tilanteen. Ystävälliset ihmiset veivät minut sairaalaan jossa sitten vietin koko sen päivän. Illalla palasin jo omaan hotelliin. Aamulla muistona skorpionin iskusta oli hieman hellä ja  turvoksissa oleva jalka sekä piikin pistojälki.

Itse Tahtalin nousussa ei tapahtunut kummoisempaa. Perusreitti, oikeastaan vuoristovaellusta, nautiskelua, upeita maisemia ja paahtavaa hellettä.
Vuoden 2001 tarinan voit lukea tästä LINKISTÄ.