2008 Sateinen Tatra-vuoristo.


Tallinnassa ajoimme auton ulos laivasta ja pitkä ajomatka alkoi. Matkan päätavoite oli kevät hangilla kiipeily Puolan korkeimmalle vuorelle, Rysylle. Nousu tapahtuisi tavanomaisuudesta poiketen, Slovakian puolelta.
Slovakiassa oli tavoite olla noin 36 tunnin päästä.

Kaunis kesäinen sää helli matkaajia ja ehdimme ensimmäisen päivän aikana nauttia myös kauniista maisemista ajaessamme Marijamboleen, Liettuaan. Ensimmäinen, etukäteen varattu majapaikka ei tuottanut ongelmia. Hotelli oli siisti ja aamupala täytti sopivasti vatsamme. Toiselle päivälle oli sitten tavoitetta kerrakseen. Liettuasta Slovakiaan, 820km! Minulla tästä siirtymästä oli kokemusta syksyltä 2004, silloin päivä oli todella pitkä ja pääsimme perille vasta illalla klo.19.00.

Päivä alkoikin hyvin, liikenne virtasi eteenpäin ilman ongelmia ja Varsovan läpi päästiin kohtuullisen helposti, osin hyvällä tuurilla. Varsovassa kun tieopasteet ovat paikoin hieman "erikoisia".
Sitten se alkoi, uudehko moottoritie ja mittari näytti napakat 140km/h. Matka taittui lentäen kunnes muutaman kilometrin päässä poliisit ohjasivat liikenteen sivutielle. Ohjauspaikkaan näkyi syykin sillä sillä moottoritiellä makasi kaatunut rekka.auto. Sivutie osoittautuikin todelliseksi "kinttupoluksi". Luulimme että seuraava moottoritienliittymä tulisi pian mutta niin ei todellakaan tapahtunut. Autojono mateli pitkin kapeita kyläteitä pari tuntia. Sitten, lopulta pääsimme takaisin päätielle. Päivän mittaan saimme nähdä lukuisia vasta tapahtuneita kolareita. Osassa ihmisiä oli peitetty lakanoilla. Mitä etelämmäksi matka jatkui sen hitaammaksi vauhti kävi. Matkan etenemistä ei vauhdittanut myöskään alkanut vesisade.

Olimme varanneet Tatra-vuoriston eteläpuolelta huoneen ja laitoimme matkan varrelta viestiä omistajille. "Tulemme myöhässä" - emme kuitenkaan koskaan saaneet mihinkään viestiin vastausta. Saavuimme lopulta perille noin klo.22.00 ja kuinka ollakaan, majatalossa ei ollut ketään paikalla. Soittoyrityksiin ei vastattu joten täytyi etsiä toinen yöpaikka. Kävimme läpi lukuisia vaihtoehtoja ja kaikissa niissä oli tyhjiä huoneita. Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin nousta suunnaton inho paikallisia ihmisiä kohtaan. Kukaan ei suostunut ottamaan meitä yöksi, minimi olisi ollut 3 vuorokautta! Emme voineet ymmärtää paikallista tapaa. Lopulta puolen yön aikaan ajoimme auton päätieltä sivuun, kaadoimme etupenkit ja aloimme nukkumaan vesisateen ropistessa auton kattoon.

Näkymä majoituspaikan pihasta kohti vuoria.

Seuraava aamu valkeni pilvipoutaisena, päivää kohden alkoi kuurosateet ja löysimme seuraavaksi yöksi huoneen erään perheen talosta. Päivällä tutustuimme Popradin kaupunkiin, shoppailimme ja vietimme jopa syksyiseltä tuntuvaa lomapäivää. Illan lähestyessä alkoi taas kaatosade. Television sääennuste näytti myös lohduttomalta, lähes viikko vesisadetta. Teimme pikaisen päätöksen, Rysy sai jäädä. Vuorilla oli paljon lunta, huiput olivat tämän tästä pilvien peittämät ja vesisade pehmitti lumen upottavaksi mössöksi. Vuorille oli kuitenkin päästävä ja löysin kartasta kohtuullisen läheltä reitin alkupistettä, Ostrvan. Se saisi olla seuraavan päivän tavoite.

Lähtöpaikka vuorille.

Lähdimme aamulla aikaisin liikkeelle. Reppuihin olimme pakanneet vain vaihtovaatetta, ruokaa ja juomaa. Huippupäivä käynnistyikin positiivisissa merkeissä sillä heti aamusta alkoi kaatosade! Saimme toden teolla etsiä motivaatiota raahustaessamme merkattua reittiä vuoristojärven rantaan. Samalla saavuimme lumirajalle. Emme nähneet enää yhtään ihmisen tekemää jälkeä, edessä oli vain jyrkkiä vuoren seinämiä ja paikoin upottavaa lunta. Onneksemme pilvet hieman kuivuivat ja sade lakkasi. Tunnelma vuorilla nousi ja into huipulle pääsyyn palasi.
Kahdessa paikassa lumivyöryriski oli liian suuri, joten kiersimme nämä suuret lumiseinämät kauempaa.
Muuten nousu oli tasaista puurtamista. Rinne oli paljon odotuksiamme jyrkempi mutta pehmeään lumeen sai helposti jääraudoilla tehtyä nousuaskelmat.

Siellä kaukana, keskellä kuvaa näkyy alkuperäinen tavoitteemme, Rysy.

Saavuimme lopulta huipelle jossa ihailimme pilvistä maisemaa. Olimme kahden pilvikerroksen välissä. Mietin hetken jatkaisinko vielä toiselle hieman korkeammalle vuorelle mutta päivän poutahetki piti hyödyntää paluumatkaan. Lähdimmekin hyvin pian alas ja laskimme jyrkimmät kohdat liukuen alas. Kylmä sohjo meni välillä väkisin lahkeiden sisään mutta nyt se ei haitannut sillä seuraava yö oltaisiin lämpöisessä mökissä. Viis siitä jos alusvaatteet kastuvat.
Autolle päästyä alkoi taas kaatosade joten ajoituksemme vuorella oloon oli täydellinen.

Illalla suihkun jälkeen ei tarvinnut miettiä iltamenoja sillä valot sammuivat ajoissa ja pian huoneesta kuului enää raskas hengitys.

Keskellä kuvaa nousureittimme huipulle.

Amir ja Krakova.

Seuraavana päivänä ajoimme Puolaan, Krakovaan jossa vietimme kaksi päivää. Sää jatkui pääasiassa pilvipoutaisena ja vasta paluumatkalla Liettuassa saimme nähdä taas auringon.

Seikkailu ei kuitenkaan ollut ohi. Viimeinen yö oli tarkoitus viettää parkkipaikalla Latvian pohjoisosassa. Nauttisimme siellä menomatkalla näkemästämme autiosta hiekkarannasta. Viimeiseen yöpaikkaan oli vielä matkaa 100km kun öljynpaineen valo autossa syttyi. Pian auton lämmöt alkoivat nousemaan ja oli pakko pysähtyä huoltoaseman pihaan. Konepelti auki, öljymittatikku kädessä ihmettelin tilannetta - tikku ei kastunut ollenkaan. Kävelin auton taakse ja koko auton perä oli öljyn peitossa! Allamme oli vuokra-auto joka oli käynyt moottoriremontissa juuri ennen matkaamme. Soitin vuokraamoon ja kerroin tilanteen. Siellä ehdotettiin öljyn ostamista ja matkan jatkamista sillä seuraavana päivänä meidän pitikin olla jo laivassa, matkalla Tallinnasta Helsinkiin.

Lisäsin autoon 2 litraa öljyä ja ajo jatkui. Ennen yöpaikkaa merkkivalo taas paloi ja moottorinlämmöt nousivat joten toinen 2 litraa öljyä valui moottoriin. Pääsimme lopulta rannalle ja ehdimme ennen auringonlaskua kuvaamaan kauniita maisemia. Illalla pystytimme teltan parkkipaikalle ja mietimme huolestuneina seuraavan päivän osuutta Tallinnaan.


Viimeinen aamu ja matka jatkuu Tallinnan laivalle.


Viimeinen matkapäivä alkoi öljyn ostolla ja selvisimme 4 litralla öljyä laivaan saakka. Loppumatkasta öljyn kulutus oli ollut noin 3,2 litraa / 100km!

Pari päivää matkan jälkeen saimme palautuksena rahat öljyistä ja tiedon auton viasta. Vetoakselin tiiviste oli poissa paikoiltaan, eli syy oli huonosti tehdyssä huollossa. Olimme siis hieman tuurilla päässeet autolla takaisin kotiimme.

Yhteenveto: Nyt olen käynyt autolla kahdesti Slovakiassa. Jos vielä ajan sinne niin varaan meno matkaan minimissään 3 päivää / 2 yötä. Silloin ei ole kiire mihinkään ja ehtii jopa rauhassa syömään ravintoloissa. Muuten matka oli oikein mukava, vaikka sää sattui olemaan huono niin saimme ainakin erilaisen seikkailun sillä pientä seikkailua tälle matkalle lähdimmekin hakemaan.