Hyvää valokuvaa ei ole muokattu

Hieman kertausta siitä mitä mieltä olen käsitellyistä valokuvista. Eli lyhyesti ne ovat roskaa.

Lainaus omalta sivultani: Valokuvaus.

En koskaan muokkaa kuviani, sillä minusta on todella säälittävää jos ihmiset poistavat esim. eläimen edestä risuja, revontulien edestä sähkölinjoja tai muokkaavat muutenkin värejä välillä jopa luonnottomiksi. Tätä hurjaa värien "säätöä" näkee usein auringonlasku- ja revontulikuvissa. Olen nähnyt lukuisia revontulia eikä niiden värimaailma ole luonnossa usein julkaistujen valokuvien kaltainen.

Jos omalla kuvausretkelläni karhun eteen jää ohut puu. Puun poistolla tuo kuva voisi olla se "elämäni valokuva", mutta ei voi mitään, puun poistaminen olisi itseni huijaamista ja minusta myös muiden huijaamista. Ei auta muu kuin yrittää vaikka vuosia päästä uudelleen tilanteeseen jossa sitä puuta ei karhun edessä ole!

Lainaus Ylen sivuilta: Särö on kiinnostavampaa kuin ehjä

Ympärillä vellova kuvamateriaali on usein todella huoliteltua, suorastaan täydellistä. Terho Aaltoa huolestuttaa täydellisyyden tavoittelun hinta.
–Olen huolissani omakuvasta, minkä tämä synnyttää. On olemassa ohjelmia, joilla voi muotoilla kasvon luustoa, kaventaa vyötäröä tai silottaa ryppyjä. Silloin ne eivät ole enää omakuvia vaan kuvitteellisia kuvia itsestä. Kuvista tulee lavastuksia. On hurjaa, että neljävuotias pikkutyttö tulee surulliseksi, kun "ei näytä kuvassa hyvältä". Tai luontokuvaaja jää kiinni siitä, että poistaa kuvasta ihmiset, kertoo Terho Aalto.
Muovia siis riittää, mutta kumpi kiinnostavampaa, särö vai ehjä?
–Ilman muuta särö. Taiteilija Edvard Munch on sanonut, että "tämä taulu on melkein valmis, mutta tästä puuttuu vielä se virhe".

Koko jutun voit lukea täältä.

Yle 14.01.2017: Hyvässä valokuvassa on jotain, mikä rikkoo täydellisyyden.


Kommentit