Torholan luolassa

Kävin Torholan luolassa 16.7.2016, mukanani oli silloin 5 vuotias tyttöni Moona, joten luolan perukoilla käynti jäi odottamaan. Nyt oli aika lähteä katsomaan miltä kapein osa luolasta näyttää. Luolan yleiskuvat löytyy tuosta viime retken linkistä.

Alkuperäinen kuva: Luolan poikkileikkaus.


Torholan luola on suomen suurin kalkkikiviluola ja minusta ainoita oikeita luolia suomessa.
Jostakin syystä suomessa lasketaan luoliksi kaikki lohkarekasojen kuljettavat välitkin, sitä en vaan ymmärrä ja minusta ne ovat vain koloja, kaukana sanasta luola. Mutta Torhola on siis 31m pitkä ja sillä matkalla se tippuu alaspäin 12 metriä. Puoleen väliin saakka luola on melko avara mutta sen jälkeen se muuttuu täysin. Luola on syntynyt kun epäpuhdas kalkkikivi on syöpynyt pois happamasta gneissistä. Luolan läpikulun tukkii loppuosan sortuma mutta tarinat kertovat että jos toinen ryömii lyhyeen tunneliin järven puolelta ja työntää kätensä kivien väliin niin luolassa oleva pääsee juuri ja juuri koskettamaan kättä.

Tällä kertaa olin liikkeellä ystäväni kanssa ja hyvin varustautuneena.
Luolan ulkopuolella laitoimme vaatteiden suojaksi valkoiset kertakäyttöhaalarit ja päähän kypärät otsalamppuineen.
Ystäväni kysyikin; "Eikö tämä ole vähän liioittelua?" Mutta vastaus tuli hyvin pian sisällä luolassa.
Luola oli pimeä, märkä ja monin paikoin jo avarammassa alkuosassakin on mahdollisuus iskeä pää luolan kattoon. Kuljimme nopeasti "luolan perälle", sillä moni henkilö, ellei lähes kaikki luulevat avaran osan loputtua käyneensä luolan perällä vaikka ovatkin vasta puolivälissä. Perältä löytyy lähes pystysuora reikä jonne näkee vain laskeutumalla kontalleen ja ryömimällä pienen kalliolipan alle.

Reikään täytyy laskeutua jalat edellä takaperin ja etsiä käsillä kiinni pitäen jaloille tukea. Viimeistään loppuosuudella kannattaa pitää kypärää ja suojapukua, ellei halua liata vaatteita. Tällä kertaa luolan pohjalla suorastaan virtasi vesi, joten puvun alla olevat Gore Tex housut olivat hyvä valinta, samoin jalassani olevat kumisaappaat. Todella kosteiden olosuhteiden vuoksi jätin loppuosuudelta pois järjestelmäkamerani ja käärin pussiin mukaan vain kännykän, joten kesällä täytyy luola tulla kuvaamaan vielä paremmin.
Pystysuoran osuuden jälkeen oli edessä ryömittävä tunneli, sen jälkeen pieni kammio ja vielä loppuosuuden tunneli joka todellakin päättyi tunneliin sortuneeseen kivikasaan. Luolasta pois tultua kävin katsomassa myös järvenpuolella olevan tunnelin pätkän, siellä näkyi pari vaijerin päätä eli aukoilla on vielä hyvin pieni yhteys toisiinsa mutta kivikasassa ei ole kyllä käden mentävää aukkoa.

Pieni luolaseikkailu oli mukava ohjelmanumero kauniiseen viikonloppuun.

KOHDE KARTALLA:
TORHOLAN LUOLA

Näkymä luolan ensimmäisestä kapeikosta yläsaliin.


Luolan loppuosuus alkaa.

Ylös tulossa.


Kommentit