10-12.6.2016 Ahma lähietäisyydellä


Karhupolku.

Saavuimme ystäväni Veikon kanssa Kainuun erämaahan myöhään perjantai iltana. Otimme juuri ennen perille pääsyä hieman fiilistä tulevaa yötä varten tarkastamalla tien yli menevän karhupolun jäljet. Polkua olikin kävellyt samana päivänä karhu, jäljet olivat vähän kuluneen näköiset mutta se johtui iltapäivän vesisateista. Jatkoimme kuitenkin pian matkaa sillä valokuvausta ajatellen "liian hämärä" aika lähestyi kovaa vauhtia, kello oli jo 21.30.

Hieman ennen perille saapumista jouduimme puutöihin. Tien yli oli kaadettu kaksi ohutta koivua. Syykin selvisi sillä jäljet rungoissa oli karhun kynsistä - eihirven hampaista. Perille päästyämme pakkasimme reput ja suuntasimme metsään. Löysimme muutamia karhun jälkiä joten olimme liikkeellä oikeanlaisessa maastossa. Liikuimme melko suppealla alueella, kyttäsimme paikoillaan lyhyitä aikoja mutta mitään ei näkynyt. Tosin kuulimme karhun varoitusäänen ja puun katkeamisen. Oliko lähellämme tuolloin emo pennun kanssa, ääni oli ainakin sama mihin olen törmännyt ennenkin juuri emokarhun kanssa. Sankan metsän vuoksi emme päässeet havaintoa visuaalisesti todistamaan.

Aurinko laski ja yllätyimme yön pimeimmän ajan valoisuudesta, tai mikä on valoista sillä valokuvausta ei voinut edes harkita klo.00-02.00 välillä. Ja juuri pimeimpään aikaan se tapahtui. Nousimme avonaisessa metsässä korkeammalle mäelle ja näimme noin 30 metrin päässä hahmon. Se seisoi sivuttain paikoillaan ja tunnistimme sen hännästä ahmaksi! Todella suureksi ahmaksi, se oli lähes tuplakokoinen suurimpaan ahmaan verrattuna mitä olen koskaan bongannut. Pian se jatkoi matkaansa, suorastaan jolkotteli tiehensä. Kuvauspaikka olisi ollut upea, mutta pimeys esti kuvaamisen. Ahma oli vain musta hahmo jolla oli ääriviivat. Katsoimme kelloa joka näytti melko tasan 01.00. Fiilis nousi hiljaisen alun jälkeen, jo tämä pimeyden bongaus oli upea. En uskonut että näemme ensimmäisenä yönä mitään edes vilaukselta ja toiselle yölle olisi taas pettymys jos emme näkisi karhua. Toisekseen en ole tällä alueella nähnyt koskaan ahmaa, joten tämä oli kertakaikkiaan upea hetki.

Jatkoimme matkaa ja pian noin 100 metrin päässä hölkkäsi karhu. Havainto kesti 2 sekuntia ja karhu poistui näköpiiristä jonnekin sakean metsään syvyyksiin. Veikko tuli sen verran jäljessä että karhu jäi juuri puuston taakse ja Veikon ensimmäinen karhuhavainto jäi tekemättä, harmi.  Pidimme lyhyen tauon ja mietimme tällaisen bongausretken yllätyksellisyyttä - Metsä on hiljainen, lähes kuollut, kunnes minuutin sisällä olemme nähneet ahman ja karhun! Se on tällaisessa retkeilyssä upeaa.

Kello raksutti eteenpäin ja metsä pysyi hiljaisena. Palasimme aamuyöstä autolle tarkastaen aktiivisimmat karhupolut mutta niille ei ollut yön aikana ilmestynyt uusia jälkiä. Leiriin mennessä pääsimme näkemään myös tien yli viilettävän näädän. Kertasimme leirinuotiolla yön tapahtumia ja kömmimme makuupusseihin todella väsyneenä, noin kello 05.00.

Tupasvillan kukinta oli kaunis ja todella runsas.
Todella tuore karhunjälki.
Heräsimme seuraavana aamuna kymmeneltä. Puuroaamiaisen jälkeen suuntasimme metsään etsimään eläinten jälkiä leirin eteläpuolelta. Päivän saldona oli leirin läheltä löydetyt jäljet, karhu emo pennun kanssa sekä suuren suden jäljet ja kauempaa suden pennun jäljet. Kaikki jäljet olivat ilmestyneet alueelle edellisen yön aikana. Tämä havainto laittoin miettimään seuraavan yön kohdetta, mutta päädyimme lopulta palaamaan illalla edellisen yön alueelle.

Mietin jo perjantaina alueen hyttystilannetta sillä jo toukokuun alussa näytti siltä että hyttyskausi on jopa 3 viikkoa etuajassa. Tilanne ei ollut juurikaan toukokuun alusta muuttunut, hyttysiä oli nyt ajankohtaan nähden todella vähän. Löysimme tosin pari ryteikköä joissa hyttysiä riitti, siellä oli normaali kesätilanne käynnissä, mutta tällä retkellä meitä ei hyttyset haitanneet.

Rajavyöhyke.
Ruokailimme iltapäivällä perinteisesti nuotiolla, makkaraa, salaattia ja kahvia. Tulipa siinä maisteltua olutkin. Viiden jälkeen olimme sitten valmiit aloittamaan yöseikkailun, vai pitäisikö puhua iltaseikkailusta sillä tarkoitus oli olla takaisin leirissä jo ennen puoltayötä. Tämä aikataulu johtui minun sunnuntain pitkästä lähes 700 kilometrin ajomatkasta. Suuntasimme siis metsään kohti aluetta jossa näimme edellisenä yönä ahman ja karhun. Mennessä tarkastimme parin karhupolun jäljet ja ne kertoivat lohdutonta kieltä. Noin 48 tuntia ja ei mitään liikettä.

Tulimme tällä kertaa ahmapaikalle hieman enemmän etelän puolelta ja törmäsimme upeaan rotko muodostelmaan. Noin 10 metriä syvällä rotkolla oli pituutta satoja metrejä. Sen pohjalla näkyi melko tuoreita karhunjälkiä ja todella paljon ahman jälkiä sekä jätöksiä. Löysimme myös upean lohkareikon jonne johti myös pieni reikä, jäljistä päätellen ahman vakioreitti. Korkeiden kalliolohkareiden takaa löytyi pieni avonaisempi tila jossa oli paljon eläinten luita, kyseessä oli ahman "ruokailutila".Tämä oli huikea löydös tälle päivälle.

Pohjalla luita ja ahman kulkureikä sijaitsee edessä olevan halkeaman pohjalla.
Tutkimme tovin rotkoa ja siirryimme edellisen yön ahmahavainto paikkaan. Laitoin naamioverkon suojaksi ja jäimme odottamaan. Tällä kertaa odottavalle ei ehtinyt tulla aika pitkäksi! Ahma juoksi edessämme olevaa kallioharjannetta pitkin, etäisyyttä meihin oli vain 20 metriä! Se katosi puiden taakse, pysyi siellä pari minuuttia ja jatkoi juoksuaan. Kuvaa en vaan ehtinyt tässä tilanteessa ottaa, se harmitti. Sanoin Veikolle että jää verkon suojiin ja laskeuduin kameran kanssa edessämme olevaan pieneen notkoon. Laskin että ahma tulee pian samaa reittiä takaisin ja silloin etäisyys oli parhaassa kuvauspaikassa noin 10 metriä. Valo olisi täydellinen, samoin maisema. Ehdin notkoon, meni minuutti ja ahma tuli samaa reittiä takaisin. Se meni puun taakse enkä saanut siitä hyvää kuvaa. Siellä se kyöhnäsi itseään kallioon. Odotin jo sen rauhallista lönköttelyä editseni sillä se ei nähnyt minua. Kohta saisin ehkä elämäni upeimman valokuvan! Ahma lähti, se perkele lähti kuin salama. En millään pysynyt mukana sillä kuvauspaikka oli noin 5 metriä leveä. Se siitä täydellisestä valokuvasta, mutta lähellä se oli, todella lähellä ja juuri tämän vuoksi täällä retkeillään. Se aika tulee vielä, ehkä?
Illan havainnot loppuivat siihen ja päivä päätettiin taas leirinuotiolla.

Teimme yhteenvedon: Pettymys oli ettei Veikko päässyt näkemään karhua, plussaa oli kummankin yön ahma ja minun karhuhavaintoni. Samoin koko reissun hienoa antia oli erämaan rauha, emme nähneet yhtään ihmistä koko viikonloppuna. Kokonaisuudessaan retki oli kertakaikkiaan mahtava!


Puun takana ahma kyöhnäsi itseään kallioon.
Se lähti liikkeelle kuin salama. Sain startista kuvan mutta silloin kun se juoksi aivan edestä,
silloin kuvaa ei vaan ehtinyt ottaa.
Naamioverkkomme.
Tälle joelle kalaan vielä kesällä 2016?
Salpalinjan panssariesteitä sota-ajalta.