16-17.6.2017 Hiipimällä hirvikuvia.

Saavuin yksin Porkkalanniemeen suurin odotuksin. Läheinen rypsipelto olisi kasvultaan siinä vaiheessa että tavoitteeni oli kova - nähdä illan aikana 10 hirveä! Tein yöpaikan valmiiksi autoon, pakkasin eväät sekä varavaatteet rinkkaan ja lähdin reilun kahden kilometrin kävelylle kohti pikkupeltoa. Matkalla poikkesin katsomassa edellisen retkeni bongauspaikan ja siellä näytti olevan ruokailemassa jo muutama valkohäntäkauris. Kiersin paikan kaukaa jotten häirinnyt niiden ruokailua ja jatkoin matkaani. Ei tullut mieleenikään jäädä kuvaamaan sillä tavoitteeseen oli vielä tovin kävelymatka ja hirvet voisivat ilmestyä pellolle milloin vain.

Saavuin pellolle ja shokki oli melkoinen. Alkukesästä pelto näytti edelleen rypsipellolta mutta nyt tuo, lienee viime kesän rypsin jämä oli jäänyt kakkoseksi kun pelto oli ihan perinteistä viljaa täynnä. Päätin kuitenkin siirtyä pellon länsipuolelle ja jäädä sinne kyttäämään eläimiä. Jos sille kuitenkin tulisi edes joku eläin ruokailemaan.


Sain viritettyä naamioverkkoni kun taivaalla kaarteli ensimmäinen kuvauskohde, kalasääski. Tähtäilin kamerallani ja sain otettua mielestäni muutaman kohtuullisen kuvan tuosta hienosta linnusta. Suuri lintu katosi ja käänsin katseeni takaisin pellolle, sinne oli ilmestynyt valkohäntäkauriita. Meni minuutti ja pellolla oli myös hirvi, kuvaaminen alkoi. Kauriita tuli ja meni, mutta yksinäinen hirvi jatkoi ruokailuaan.


Pian näin toisessa päässä peltoa kaksi hirveä, samalla hetkellä sinne ilmestyi emähirvi muutaman viikon ikäisen vasan kanssa. Oli pakko päästä lähemmäksi tuota "hirvikasaumaa". 4 hirveä 40 metrin säteellä toisistaan! Kasasin hyvin varovaisesti naamioverkkoni. Välillä kauriit tuijottivat minua mutta kun pysyin hievahtamatta ne jatkoivat pian taas ruokailuaan ja pääsin lopulta hiljaa ryömien pellon laidasta pois, metsän suojiin.

Aloitin siirtymisen pellon eteläpäätyyn. Alkumatka oli helppoa, kuljin kaukana pellosta metsän suojassa. Sitten oli aika siirtyä näköetäisyydelle. Pusikot olivat harvassa joten suojan muodosti perinteinen mäntymetsä. Lähestyminen vei aikaa. Alkumatkasta ryömin, mutta se oli kameran ja jalustan kanssa pirun vaikeaa. Päädyin lopulta hyvin erikoiseen mutta toimivaan lähestymistapaan. Takapuoli maahan (istuma-asentoon), sitten kameran ja jalustan siirto 50 senttiä. Sitten takapuolen siirto, sitten kameran siirto, sitten takapuolen siirto, tätä jatkui ja jatkui. Tällä tavalla sain loppumatkasta otettua myös kuvia hirvistä. Saisin siis edes jotakin materiaalia jos ne sattuisivat lähtemään karkuun.


Välillä joku hirvi tuijotti. Silloin piti pysähtyä ja olla täysin liikkumatta paikoillaan. Jatkaa pystyi kun hirvi kiinnitti huomion taas muualle. Pääsin kohtuullisen hyvään kohtaan joten lopetin etenemisen. Sain paikalta kohtuullisia vasakuvia ja uskoin että jos olisin lähestynyt vielä vähän, olisin menettänyt kuvauskohteeni. Kaikki hirvet olisivat paenneet paikalta. Joten istuin ja kuvasin. Pellolle saaapui 2 hirveä lisää ja lopulta 15-70 metrin päässä minusta oli 7 hirveä. Tässä tapauksessa ei siis haitannut vaikka rypsiä ei tänä vuonna pellossa ollutkaan. Hirvien kokoontumisen aiheutti pellon sijainti. Kaukana asutuksesta.


Sain muutamia hienoja kuvia ja olin illan saldoon hyvin tyytyväinen.
Loppuillan vietin leirin lähellä nuotiolla ja aamulla herättyäni kävin vielä kävelemässä merenrannassa. Sää oli koko retken ajan lähes täydellinen.


Kommentit