24-25.5.2017 Talvinen Kuhmo, kojulla. Osa 2.


"Koju jossa vietin yöni."

Heräsin teltassa lyhyiden mutta sikeiden yöunien jälkeen (kts. osa 1.).
Katsoin ulos ja siellä näytti jatkuvan mahtava kesä- vai pitikö sanoa kevätsää? Aurinko paistoi lämpimästi ja lumet sulivat vauhdilla. Sytytin nuotion ja sen äärellä istuessa mietin tulevan yön suunnitelmia. Kengät olivat läpimärät joten metsässä tarpominen ei paljoa kiinnostanut. Voisin tietysti laittaa jalkaani kuivat sukat ja muovipussit, siten jalkani pysyisivät kuivina mutta märistä kengistä johtuen jalkoja tulisi taas palelemaan.

Päädyin lopulta kuvauskojulle lähtöön. Soitin erääseen ko. palveluita tarjoavaan firmaan ja sain kuulla että heidän kojuilla olisi tilaa. Kasasin teltan ja pakkasin repun valmiiksi. Pian paikalle kurvasi maasturi josta tuli ulos kolme henkilöä. Lyhyen keskustelun aikana selvisi että kyseessä oli opas ja kaksi norjalaista valokuvaajaa. Keskustelu kääntyi karhuihin ja pian olin varannut tältä oppaalta paikan seuraavaksi yöksi kojulle. Tämä koju sijaitsi huomattavasti lähempänä ja sain vielä tuntuvan alennuksen ammattilaiskojun hinnasta. Ennen oppaan lähtöä takaisin annoin hänelle kenkäni jotka menisivät suoraan kuivauskaappiin. Jatkoin päivääni kuvaten lähellä lentelevää tuulihaukkaa ja sen jälkeen vetäydyin päiväunille autoon.

Nukuin malttamattomana tunnin jonka jälkeen oli edessä ruokailu. Vihdoin klo.16.00 lähdin ajamaan kohti lähtöpaikkaa.
Näkisinkö tulevana yönä 100. karhuni Suomen luonnossa?

Perille päästyäni sain viisi tuntia kuivauskaapissa olleet kenkäni ja kupillisen kahvia. Vaihdoin myös erään naisen, Sannan kanssa puhelinnumeroita. Sanna menisi toiseen kojuun ja jos toinen haluaisi nukkua pimeimpään aikaan, voisi hän laittaa viestiä ja sopia että toinen antaa hälyviestin jos sinä aikana suolle ilmestyy petoja. Oli aika lähteä kohti kojuja. Laitoin kuivat kenkäni jalkaan ja huomasin että sukkani tulivat heti märiksi. Kävelin autolle, etsin kuivat sukat ja muovipussit. Näin sukkani säilyisivät kuivina kojulle saakka. Pakkasin samalla rinkkaani vielä makuupussin. Voisin istua kojussa osin sen sisässä ilman kenkiä ja pussissa olisi mukava tarvittaessa vaikka nukahtaa hetkeksi kojun lattialle.
Ajoimme perille, kojut sijaitsivat rajavyöhykkeen sisällä joten meille oli hankittu myös luvat vyöhykkeellä liikkumiseen. Suolla oli paljon lunta ja vettä. Kahlasin sohjossa ja huomasin että pitkävartisten metsästyskenkieni varret riittivät juuri ja juuri varovaiseen etenemiseen. Vedenpinta oli lähes varsien ylälaidan tasolla. Saavuin kojulle, riisuin kengät muovipussiin ja ilokseni huomasin että kojun lattiaa peitti pehmoinen patja. Suljin oven, asensin kuulapään kiinni tasoon ja kameran kuulapäähän. Kojussa oli kameraa varten 6 aukkoa ja valitsin parhaimman vaihtoehdon edellisyön toiminnan perusteella. Silloin karhut olivat kuulemma vierailleet vasemmalla puolelle olevalla haaskalla. Hätätilassa saisin kameran irti kuulapäästä mutta sitten pitäisi kuvata osin käsivaralla toisesta aukosta. Kuulapää kun tuli niin hyvin kiinni lautaan että sen äänetön irrottaminen olisi mahdotonta.

Alkoi odottaminen. Kojussa oli mukavan lämmintä ja aurinko paistoi vielä korkealta taivaalta.
Lopulta klo.xx.xx näin karhun metsässä, se tuli kovin varovaisesti kohti suota. Pysähtyi, nuuhki ilmaa, selvästi kaikki ei ollut kohdallaan. Mietin haistoiko se meidät? Karhu lähestyi, välillä se otti nopean spurtin takaisin tulosuuntaansa mutta kääntyi aina takaisin suolle. Hieman ennen haaskaa tuli pysähdys, ilman nuuhkiminen ja karkuun lähtö. Pian karhu katosi samaan metsikköön mistä oli tullutkin.

"Karhu saapui aristellen suon laitaan."

"Vauhdilla takaisin metsään!"

Aika kului taas korppien ja lokkien ääniä kuunnellen. Teeretkin aloittivat soitimen suon toisella puolella. Kolme ukkoteertä tappeli välillä kiivaastikin keskenään. Sitten sama karhu ilmestyi taas suon laitaan. Nuuhkiminen alkoi taas mutta tällä kertaa eteneminen oli pelottomampaa. Se käveli määrätietoisesti eikä perääntymisiä enää tapahtunut. Lopulta haaskalle päästyä se hidasti kulkuaan. Haaskana oli kaksi osin syötyä sikaa ja yksi täysin koskematon ruho. Karhu kurkotti syötyjen sikojen takaa kohti koskematonta ruhoa. Se painoi nenän kiinni ruhoon ja rauhoittui. Oliko siassa vielä sen verran ihmisen tuoksua että se riitti karhun ensimmäisen tulon pakenemiseen? Uskoisin että syy oli todellakin siinä. Tulipa samalla nähtyä kuinka tarkka karhun hajuaisti onkaan. Karhu söi ja makoili haaskan lähellä pari tuntia ja poistui takaisin metsään auringon laskettua.

"Karhun toinen saapuminen suolle oli päättäväisempää."

Yön pimeimpään aikaan karhu teki kolmannen vierailun suolla. Nyt liikkuminen oli vapautunutta, mitään epäröintiä haaskalle tulossa ei ollut. Poistin objektiivista telejatkeen ja sain siten valovoiman paranemaan f4.0:sta f2.8:aan. Nyt pääsin ensi kertaa testaamaan uuden objektiivini hämäräkuvaus ominaisuuksia. Yllätyin täysin kuinka hienoja kuvia sainkaan klo.02.00 aikaan otettua. Voi kun tällainen yhdistelmä olisi ollut käytössäni jo vuosia sitten.

"Yöllä kahden aikaan joku kumma haisi taas nenään."

"Aurinko nousee."

Karhu poistui suolta ennen auringonnousua ja suon ainoiksi asukkaiksi jäi linnut. Valoisan aikaan suolle ilmestyi myös kurki joka tepasteli rauhassa edes takaisin ruokaa etsien. Todella kylmän yön jälkeen auringon lämmittävät säteet saivat olon raukeaksi. Uni meinasi tulla väkisin mutta taistellen silmät pysyivät auki. Sitten kuin taikaiskusta suolle ilmestyi ahma. Se jolkutteli suon poikki ja annoin kameran laulaa. Oli vaan pakko ottaa paljon kuvia sillä ahma oli lähes koko ajan liikkeessä ja pelkäsin että liike jää näkymään jokaiseen ottamaani kuvaan. 

Kokonaisuudessaan yö kojulla oli onnistunut. Tiesin ennakkoon että karhuja on alkaneesta kiima-ajasta johtuen vähän mutta pettymys oli että haaskalla vieraili vain yksi melko nuori yksilö. Aamulla ilmestynyt ahma kuitenkin antoi balsamia haavoille ja nosti yön saldon kiitettäväksi. Seuraavan kerran vierailen kojulla näiltä näkymin vasta kesäkuussa 2018. Silloin menen samalle kojulle kuin vuosina 2010 ja 2016.

"Onnistunut ahmakuvani."

"Ahma jolkutteli suon poikki."