6.6.2017 Hirvet liikkeellä

Tämän viikon tiistaina suuntasin taas Mikko Sarènin kanssa Porkkalanniemeen.
Hajaannuimme kahdelle alueelle kuvaamaan metsän eläimiä. Itse aloitin kuvaamisen lyhyellä kyttäyksellä hakkuuaukon laidassa. Lähellä olevassa notkossa sijaitsi myös hirven nuolukivi joten paikka oli niiltä osin otollinen myös hirven kuvaukseen. Metsä tosin pysyi hiljaisena joten lähdin pian kohti erästä peltoa. Siellä on ollut lähes aina jotakin elämää.

Matkalla pellolle törmäsin tiellä hortoilevaan kultaiseen noutajaan. Olin nähnyt saman koiran alueella ennenkin, silloin se ajoi hulluna takaa kauriita ja jäniksiä. Sain nyt koiran pysähtymään luokseni ja kokeilin sen pantaa, jota ei ollut. Saman tien koira jatkoi matkaansa kohti läheistä metsää. Oli omistajalta edesvastuutonta toimintaa pitää koira irrallaan.

Pellon laitaan päästyäni olin hieman epäuskoinen. Jos koira oli juuri ajanut pellolta kauriit tiehensä, menisi varmaan pitkä tovi ennen kuin ne tulisivat takaisin. Mutta onni oli myötä, pian metsästä ilmestyi kaksi valkohäntäkaurista jotka yllättäen jatkoivat matkaansa pellon poikki. Ne kulkivat kuvausta ajatellen lähes täydellisestä kohdasta pellon poikki. Olin lopputulokseen todella tyytyväinen. Kauriiden mentyä, pellon toiselle laidalle ilmestyikin traktori joten oli taas aika vaihtaa paikkaa.





Nyt siirryin metsään jossa oli hiljaista. Välillä jo mietin missä kaikki kauriit olivat? Jotenkin tutut paikat olivat vaan tyhjiä eläimistä. Lähestyin lopulta tuttua peltoa joka näytti ensin tyhjältä. Tein virheen ja kävelin hieman huolimattomasti metsästä pellon laitaan huomatakseni edessäni kaksi valkohäntäkaurista. Toisessa päässä peltoa sinne saapui samaan aikaan hirvi. Onnekseni kauriit olivat syömässä eivätkä kuulleet tuloani joten vetäydyin pikaisesti takaisin metsään. En edes ajattelut kuvata kauriita sillä nyt otin tähtäimeeni tuon pellolle ilmestyneen hirven.

Menin syvemmälle metsään siirtyäkseni lähemmäksi pellon toista päätyä. Vilkuilin tämän tästä pellolle ettei siellä olevat kauriit näkisi minua. Jos ne lähtisivät kovasti huutaen karkuun, voisi silloin hirvikin kadota paikalta takaisin metsään. Saavuin metsästä vanhalle hakkuuaukolle ja katsoin sekunnin murto-osan hirveä silmiin. Se kääntyi ja lähti juoksemaan aukolta metsään. Katsoin hölmönä hirven mittasuhteita, se oli kuin aikuinen mutta alle kaksi metriä korkea, minihirvi, kunnes tajusin että kyseessä oli viime vuonna syntynyt vasa. Silloin tiesin että jossakin oli myös sen "äiti". Jäin tuohon avonaiseen paikkaan kontalleen ja odotin. Pian hirvi liikkui vasemmalla olevien pusikoiden takana ja hiljakseen se tuli avonaiselle kalliolle katsomaan häiriön aiheuttajaa.

Siinä se seisoi ja tuijotti minua. Ei tajunnut mikä / kuka tuo naamioitunut möykky on. Kuola tippui sen suusta ja otin kymmenittäin valokuvia. Välillä jo mietin mahdollisuutta hirven päälle käymiseen mutta nyt oli parasta vaan olla hiljaa paikallaan ja nauttia upeasta kuvausmahdollisuudesta. Pitkän ajan kuluttua hirvi kääntyi ja käveli rauhallisesti metsään.

Loppuaika menikin pellolla olevien hirvien kuvauksessa, sillä sinne oli tullut myös toinen yksilö. Kuvausta vaikeutti pellolla vierailevat valkohäntäkauriit ja kiven vieressä tuijottava metsäkauris. Se veitikka tuijottikin suoraan kohti yli puolituntia.



"Hirven kuvaamista vaikeutti juoksentelevat valkohäntäkauriit, kiven luona tuijottava metsäkauris
ja pääsipä kuvaan yllättäen myös lepinkäinen."



Kommentit