16.12.2017 Grottberget, Siuntio - Kideluolaa etsimässä

Lähdimme iltapäivällä Lohjalta kohti Siuntion länsipuolista aluetta.
Lumesta johtuen jouduimme hieman etsimään lähtöpaikkaa sillä kaikki pienet tiet olivat auraamattomia.
Saimme auton lopulta parkkiin Flytintielle josta jalkauduimme maastoon.




Koetin tutkia matkalla eläinten jälkiä, mutta lumenpinta oli monin paikoin täysin koskematon. Alueella ei ollut edes kauriin jälkiä. Noin 1,5 kilometrin lumessa kahlauksen jälkeen aloimme olla ns. pelipaikoilla ja samalla alkoi löytymään myös kiitettävän paljon kauriin jälkiä ja olipa paikalla pyörinyt myös kettu.

Keskityimme nyt kuitenkin kohteeseemme, Grottbergetin luolaan. Luola on kuulema vaikeasti löydettävissä mutta onneksi minulla oli hieman enemmän ennakkotietoa sen sijainnista. Suuntasimme nyt melko synkkään metsään. Rinne nousi loivasti ylöspäin ja metsän pohjalla virtasi lumen seassa jos jonkinlaisia puroja.
Paikka näytti lupaavalta sillä edessä oli pieni laakso jota reunusti paikoin pystysuorat kalliot.

Lyhyen etsimisen jälkeen näin vastapuolella laaksoa lupaavan seinämän. Lähestyin seinämää ja vasta 6 metrin päästä näin pienen kumpareen takana, piilossa olevan luolan suuaukon. Menimme luolaan ja vaikka se oli vain 10 metriä pitkä, oli se suomen mittakaavassa tällaiseksi luolaksi hyvin vaikuttava löydös. Yleensä suomessa luolat kun ovat lohkareluolia, mutta tämä oli aivan oikea luola.




Otin Moonasta kuvan kun hän oli tulossa luolaan ja huomasin että kameran linssi oli täysin pienten vesipisaroinen peittämä. Luolassa oli nolla kelillä sen verran lämpimämpää että kosteus tiivistyi heti kameran linssiin. Kuivasin hetken kameraa jotta kuvat onnistuisivat edes jotenkin.

Luolan perillä oli valtavasti jotain hyttysiä ja muutama iso hämähäkki niitä saalistamassa. Kuinkahan kylmällä säällä ne vielä luolan perillä pystyvät elämään? Luolan perällä odotti myös toinen yllätys. Yksinäinen lepakko roikkui seinämässä talvea viettämässä. Kuvasin lepakkoa ja päätin että tännekin luolaan on vielä talvella palattava parempien valojen kanssa, samoin ensi kesänä katsomaan onko luolassa silloin lepakoita enemmänkin.

Luolaa on käytetty isovihan aikaan piilopaikkana ja sillä monta nimeä. Se tunnetaan mm. nimillä Lappersin luola, Veijolan (Väjens) luola ja Grönskogsgrotta. Luola on syntynyt graniitissa olevaan kideholviin vuoripaineen laukeamisen synnyttäneen rakoilun seurauksena.




Ennen lähtöä etsimme alueelta vielä geokätkön. Se olikin hieno! Etsiessä meni aikaa yllättävänkin paljon vaikka kätkö oli merkattu 2 vaikeustasoon.

Hämärän jo laskeutuessa aloitimme vaelluksen kohti autoa. Taas oli takana upea retki suomenluonnossa. Ja luola oli osoitus että läheltäkin voit löytää hyvin mielenkiintoisia kohteita, pidät vaan korvat ja silmät auki!

Ja ne sudet, liikuimme susireviirillä mutta emme löytäneet tällä kertaa edes jälkiä. Tämän alueen sudet olivat samaan aikaan liikkeellä noin 2-4km pohjoisemmassa, suunnilleen Lohjan korkeudella. Pelkästään susiin keskittyvä retki on tulossa sitten ensi vuoden puolella.


Kommentit