28.1.2018 Maisemia ja suurpetoja. Härkähaka, Lohja.

Sunnuntaina lähdin tutustumaan taas uuteen paikkaan Lohjalla.
Valitsemani kumpare, Härkähaka, sijaitsi lähes Lohjan ja Siuntion rajalla.
Jätin autoni sivutien varteen ja suuntasin metsään. Edessäni kohosi ensimmäinen todella näyttävä kalliomuodostelma jonka päälle itseni kampesin. Alueelta löytyi todella kaunista metsää, avonaista kalliota, matalia mäntyjä, täydellistä maisemaa varsinkin kesäiseen samoamiseen.

Jatkoin matkaani, ihailin avautuvia maisemia. Eteen tuli jyrkkiä alamäkiä, ylämäkiä ja tiheitä kuusikoita. Koetin samalla etsiä kauriita ja hirviä kuvattavaksi, mutta jälkiä oli tällä alueella todella vähän. Tiesin myös että näillä alueilla liikkuu kaksi sutta, joten silmäni etsi tuoreesta lumipeitteestä myös susien jälkiä.

Näkymiä ensimmäiseltä kumpareelta kohti autoa.

Saavuin yllättäen jollekin Lohjan vanhalle kaatopaikalle. Sitä oli käytetty pienessä mittakaavassa sittemmin myös maanläjityspaikkana mutta kylttien mukaan paikka oli nyt kokonaan suljettu. Kiersin aluetta ja hämmästelin. Voiko tämä olla totta! Takalaidalla lojui vanhoja rikkonaisia tynnyreitä, pakastimia, öljypönttöjä ja muuta rojua. Kumpareen alta valui vettä, se haisi todella pahalle ja vaahtosi syöksyessään puroa pitkin alas lähipelloille. Sillä siis osin kasteltiin myös viljaa ja lopulta se valuisi ojia pitkin myös Lohjanjärveen. Olinko suomessa?


Jatkoin matkaani kohti huippuja. Saastainen kohta jäi taakse ja kuljin taas kauniissa metsämaisemassa. Nousin Härkähaan itähuipulle ja ihailin Siuntioon päin avautuvaa maisemaa. Vasta täällä löysin myös retkeni ensimmäiset hirven jäljet. Olipa huipulla piipahtanut myös kettu.

Meinasin lähteä paluumatkalle kohti autoa mutta lännessä näkyi vielä kiinnostava avokallio, joten suuntasin sinne. Avonaiselle lakialueelle saapuessani näin ne jo kaukaa. Lumessa oli satoja metrejä hyvin selvää jälkijonoa. Lähestyin jälkiä ja hyvin nopeasti oli jälkien aiheuttaja minulle selvä. Täydelliset sudenjäljet! Ihailin kauan aikaa jälkiä, tutkin lähes jokaisen tassun painauman.
Ikää jäljillä oli alle 10 tuntia, tuo aikahaarukka oli helppo antaa, koska tiesin alueella vallinneen sään.
Olinhan vain reilun 7 kilometrin päässä kotipihastani.

Lohjan ensimmäinen suurpetohavaintoni ja uskon että tämä saa vielä jatkoa!

LINKKI: KOHDE KARTALLA.

Härkähaan itähuipulla.


Siinä ne sitten olivat!

Kommentit