14.4.2018 Piknik ja kauriin haaska.

Päätimme lähteä viettämään lyhyen hetken luonnossa. Pakkasimme reppuun hieman välipalaa ja suuntasimme eräälle kallioiselle kukkulalle. Tuo kukkula oli "kummitellut" mielessä jo tovin ja nyt sinne olisi vihdoin kavuttava.

Alun nousu olikin hieman haastava. Jyrkkiä, pystysuoriakin kallioita, hyllyjä ja kaatuneita puita. Lopulta pääsimme pahimman paikan ohi ja edessä oli pitkä pätkä nautittavaa, avonaista kalliomaastoa.

Moona ja Heli on juuri selvittänyt pahimman nousun ja vauhti kiihtyy!

Moona ensimmäisellä huipulla.

Helikin nauttii suorastaan kuumasta kevät päivästä.

Ensimmäisen huipun jälkeen laskeuduimme vielä hieman lumiseen ja kosteaan laaksoon josta matkamme jatkui kohti korkeinta "huippua". Tuolla huipulla ihailimme maisemia, bongailimme eläimiä (ainoaksi jäi taivaalla kaarteleva kurki) ja nautimme välipalaa.

Loppuosuus huipulle edessä.

Kukkulan itärinne vietti tasaisemmin alas, eikä siellä ollut tuota lumista laaksoakaan, niin valitsimme sen paluureitiksi. Reitti veisi meidät hieman kauemmaksi autosta, mutta se olisi teknisesti helpompi ja se vaikutti täysin kuivalta, kallioiselta kangasmetsältä.

Yllättäen törmäsimme aivan loppumatkasta kuolleeseen valkohäntäkauriiseen. Jäljistä päätellen kauriin oli tappanut ilves. Alueella ei ollut kamppailun jälkiä ja kauris oli syöty niin nätisti ettei kyseessä oikein voinut olla susi. Tutkimme vähän aikaa haaskaa kunnes ajatukset siirtyivät aikaan - tunti tästä eteenpäin! Joten lähdimme reippaasti kohti autoa! Noin tunti tuosta hetkestä eteenpäin, auringon laskiessa, istuin yksin naamioverkkoni takana kauriin lähettyvillä.

Ilta saapui, pimeys saapui, ilves ei...ei edes susi...ei edes kettu!
Lähdin pimeydessä kohti autoa ja lohdutukseksi näin taivasta viistävän tulipallon. Se oli kaunis, jotain aivan muuta kuin perinteinen tähdenlento.

15.4.2018 Sunnuntai
Aamulla luin Ursan sivuja ja moni muukin oli nähnyt tuon saman tulipallon taivaalla, jopa Joensuuta myöten. Mielessä oli kuitenkin kauriin haaska, oliko joku käynyt yöllä sitä syömässä?
Palasimme päivällä haaskalle tarkastamaan sen tilanteen, kukaan ei ollut yöllä käynyt sillä. Tarkastin samalla kauriin tappaneen eläimen lajin ja kaulasta löytyikin ilveksen suulle sopivat hampaiden jäljet.

Tulen palaamaan haaskalle vielä alkuviikosta, käyn ainakin tarkastamassa sen ja ehkäpä otan ihan varmuuden vuoksi mukaan kuvaus- ja naamioitumisvarusteet iltaa varten.

Löysimme metsästä ilveksen tappaman valkohäntäkauriin.

Seuraavana päivänä etsin vielä hampaiden jälkiä kauriin kaulalta.

Sieltähän ne löytyivät.