3.4.2018 Susien jälkiä lumisessa metsässä.

Tarkoitukseni oli lähteä metsään kuvaamaan eläimiä mutta onnekkaan sattuman kautta ajauduin kuvausretkellä susien jäljille. Sää oli kuvausretkeen lähes täydellinen. Edellispäivänä pyryttänyt uusi lumi oli peittänyt alleen kaikki vanhat eläinten jäljet, joten tuoreiden jälkien seuraaminen olisi helpompaa. Päädyin lopulta susilauman jäljille. Ne olivat todella kauniita kirkkaan auringonpaisteen valaisemalla, puhtaalla lumella.


Jätin auton parkkiin, reppu selkään, kamera kaulalle ja toinen telineessä olalle. Lumessa kahlaaminen alkoi. Lumi oli pehmeää, varjossa paikoin vastasataneen pehmyttä ja auringossa lämmön sulattamaa. Kohde alueen metsä osoittautui täydelliseksi, siellä näki monin paikoin todella pitkälle. Seurasin jälkiä "jänkhällä", välillä sudet olivat kulkeneet nätisti peräkkäin samoilla jäljillä mutta suurimmaksi osaksi jokainen hortoili hieman omia polkujaan, yhdistyen taas hetkeksi yhdeksi jälkijonoksi.

Kaunista sudenjälkeä.

Kohtuullisen kokoinen tassu.

Susien ensimmäinen lepopaikka.

Pian saavuin lepopaikalle, siinä ne olivat maanneet lumessa ja jatkaneet taas matkaansa. Lepopaikkoja löysin kolme kappaletta. Reviiriäkin oli merkattu ahkerasti "kuseksimalla" lumeen. Sitten näin jo kaukaa lumessa kaivannon. Lähempi kaivannon tarkastelu paljasti sieltä hirven raadon jota oli käyty välipalana syömässä. Hirvestä näkyi lihaa, nahkaa ja selkärankaa. Erikoista hirvessä oli sen sijainti. Näytti kuin se olisi peitetty jo ennen talvea, ympärillä lojuneilla puun karahkoilla ja nyt sudet olivat löytäneet sen ensi kertaa? Oliko karhu tappanut syksyllä hirven ja peittänyt sen? Se jää arvoitukseksi. Joka tapauksessa tuolle haaskalle täytyy palata vielä lähiaikoina.

Hirvestä näkyi vain osa.

Susien jäljet saapuivat lopulta pienen pellon laitaan jossa ne siirtyivät traktoritielle. Seurasin jälkiä tietä pitkin 1200 metriä, kunnes ne saapuivat suuren talon luokse. Siinä ne vaihtoivat tieuraa ja susien jäljet menivät 20 metrin päästä asuin talosta kohti Virkkala - Inkoo päätietä. Päätien ylityksen jälkeen jäljet jatkuivat metsää pitkin kohti itää. Tässä vaiheessa jouduin lopettamaan jäljityksen. Oli arkipäivä ja olin kulkenut jo 4km autoltani, takaisinkin pitäisi vielä päästä.

Sudet olivat saapuneet pellolle.

Tassunjälkiä.

Jäljet jatkuivat päätien toisella puolella.

Pois kuljin hieman eri reittiä ja innostuin vastaan tulleesta kalliosta. Kävin siellä vielä tutkimassa lohkareikkoa ja kiipesin korkean kallion päälle ihailemaan maisemia.
Autolle palasin lopulta hikisenä, uupuneena ja onnellisena. Vaikka en päässyt näkemään susia niin retki oli tunnelmaltaan hieno.
Täydellisiä jälkiä, täydellisessä metsässä, täydellisessä säässä, täydellisen kauniilla lumella.

Illalla sain vielä tiedon että samoja tai toiseen laumaan kuuluvia susia oli nähty ja kuvattu tieltä käsin hyvinkin lähellä. Alueellahan pyörii useiden laumojen susia. Joskus se susi sattuu sitten minunkin kohdalle, uskoisin niin...

Paluumatkalla tämä kallio herätti kiinnostukseni.

Kalliolta löytyi hyviä piilopaikkoja eläimille.

Maisemia Inkoon suuntaan.

Tulipa kuvattu valkohäntäkauriskin.



Kommentit